Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Kreationismi - aukkojen tiede

Sampo Marski

Kreationismi, älykäs suunnittelu ja palautumaton monimutkaisuus ovat termejä, jotka ovat kuin varkain nousseet yleisen keskustelun aiheeksi. Keskustelupalstat täyttyvät evoluutioteorian kriitikoista. Jumala ja Raamatun luomiskertomus näyttävät yhtäkkiä varteenotettavalta vaihtoehdolta evoluution rinnalla, jopa tieteellisiltä. Tästäkin huolimatta maineikas biologi Richard Dawkins on valmis toteamaan kreationisteille: Miltei varmasti Jumalaa ei ole olemassa.

Antievolutionismin juuret

Mistä kreationismissa on kyse? Yksinkertaisimmilaan kreationismi on uskoa Raamatun luomiskertomukseen. Kreationistit eivät usko tieteen selittävän elämän syntyä tai kehitystä. He pyörivät pääasiassa viiden peruskysymyksen äärellä: Mikä on universumin alkuperä? Kuinka vanhoja universumi ja maapallo ovat? Mistä elämä on peräisin? Onko biologinen evoluutio totta? Onko ihminen Jumalan luoma vai kehittynyt apinasta?

Kolme viimeistä kysymystä voidaan niputtaa keskusteluun evoluutiosta. Miksi evoluutio on kreationisteille kirosana? Päällisin puolin kysymys on helppo. Ensinnäkin evoluutio kyseenalaistaa Raamatun ja Jumalan auktoriteetin elämän luojana. Lisäksi Raamatun aikakäsitys joutuu evoluution valossa kyseenalaiseksi. Evoluutio kun tarvitsee toimiakseen miljoonia ja taas miljoonia vuosia aikaa, jotta se olisi uskottava teoria. Evoluutiolle ei riitä Raamatun antama muutaman tuhannen vuoden aikaraja.

Tämän lisäksi kreationistien pelkona on yleisen moraalin rappeutuminen uskonnon aseman horjumisen myötä. Lausahdus ”jos opetatte lapsille, että he polveutuvat apinoista, he käyttäytyvät kuin apinat” on kreationistien suosituimpia aseita taistelussa evoluutiota vastaan. Miksi olla hyvä, jos Jumalaa ei ole?

Mikä on tieteen ja kreationismin suhde? Osa kreationisteista sanoutuu irti koko tieteestä harhaoppina. He pitävät Raamattua parempana lähteenä maailmankuvan rakentamiseen. Niin sanotut tieteelliset kreationistit tukeutuvat vahvasti tieteelliseen perinteeseen ja sen käytäntöihin. He uskovat maailman luontiin niin kuin se Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan ja näkevät tieteen tätä tukevana instituutiona.

Juuri tieteellisen kreationismin kannattajat eri muodoissaan ovat haaste tiedeyhteisölle. Miten suhtautua näennäisesti tieteelliseen tutkimukseen, joka on hylännyt muutamia tieteen perusperiaatteita, kuten objektiivisuuden?

Dawkins kreationismin kriitikkona

Miten tiede vastaa kreationismin esittämään haasteeseen? Osa tieteentekijöistä ei suostu keskusteluun kreationistien kanssa. Heille kreationistit ovat tieteen saavutuksille silmänsä ummistavia fanaatikkoja. Richard Dawkins on kuitenkin tehnyt sääntöön poikkeuksen ja kommentoinut kreationistien esittämiä väitteitä teoksessaan Jumalharha.

Dawkins on ennen kaikkea biologi. Sen vuoksi hän on parhaimmillaan kommentoidessaan evoluution vastaisia väitteitä. Hän tarttuu erityisesti kreationistien suosimaan sattuman käsitteeseen. Jos jokin luontokappale on kaunis ja monimutkainen, se ei voi olla sattuman aikaansaannos. Kreationisteille evoluutio on sattumaa. He näkevät evoluution kaatuvan omaan epätodennäisyyteensä. Soluista ajan myötä kehittynyt olio, vaikka kissa, on niin epätodennäköinen, ettei se voi olla olemassa evoluution ansiosta.

Dawkins korostaa, ettei evoluutiolla ole mitään tekemistä sattuman kanssa, vaan se on kasautuva prosessi. Hän huomauttaa, etteivät kreationistit ymmärrä epätodennäköisyyden ongelman ydintä. Evoluutio jakaa epätodennäköisyyden ongelman pieniksi palasiksi. Mikään ei syntynyt hetkessä, vaan pieninä palasina ja yleensä pitkällä aikavälillä. Näin tarkasteltuna kreationistien esittämät äärettömän epätodennäköiset lopputuotteet, kuten vaikka kukat, eivät näytä enää niin epätodennäköisiltä.

Toinen kreationistien evoluutiokriittisistä argumenteista on palautumaton monimutkaisuus. Sen perustana on idea siitä, että luonto on täynnä asioita, joilla ei ole hyödyllisiä välimuotoja. Tällöin ne eivät voi olla evoluution tuloksia. Esimerkiksi siivellä ei tee mitään ennen kuin sillä pystyy lentämään tai silmä on hyödytön ennen kuin sillä näkee.

Kaikkein perustavanlaatuisin esimerkki palautumattomasta monimutkaisuudesta on Michael Behen kuuluisa esimerkkibakteerin siimamoottori. Siimamoottori on erityisen hedelmällinen kasvualusta älykkäälle suunnittelulle ja palautumattomalle monimutkaisuudelle. Se on todellakin kuin suunniteltu; siinä on vapaasti pyörivä akseli ja laakeri, aivan kuin ihmisen suunnittelemissa koneissa. Miten tällainen moottori voisi olla evoluution tulosta?

Dawkins myöntää siimamoottorin tutkimuksen olevan vielä kesken, mutta muistuttaa, että teoreettinen pohja siimamoottorin synnyn selittämiselle on jo olemassa. Tässä Dawkins muistuttaa kreationismin suurimmasta vaarasta. Miten käy luonnontieteille, jos kaikki vielä selittämättömät ilmiöt pistettäisiin Jumalan piikkiin?

Tästä Dawkins käyttää käsitettä ”aukkojen palvonta”. Kreationistit näkevät Jumalan usein juuri siellä, missä nykyinen tietämys ympäröivästä maailmasta ja maailmankaikkeudesta loppuu. Logiikka on yksinkertainen: Kaikki mitä tiede ei pysty selittämään on Jumalan luomaa. Dawkins ihmettelee kreationistien päättelyä. Jos teoria A epäonnistuu, on teoria B:n oltava oikeassa. Ei tarvitse olla suuri filosofi, että ymmärtää teorian ongelmallisuuden.

Fossiilit - kaksiteräinen miekka

Fossiilit ovat yksi kreationistien luonnontieteitä vastaan suuntautuvan hyökkäyksen suosikkikohteista. Fossiiliaineisto sisältää ajallisia aukkoja. Tämä niin sanottujen välifossiilien vähyys esiintyy usein kreationistien argumentoinnissa. Esimerkiksi kaikista lintujen kehitysvaiheista ei ole löydetty fossiilitodisteita. Näiden palasien puuttuminen on kreationistien onni. Ne jättävät vielä tilaa Jumalalle. Kreationistien kiinnostuksen selittää myös se, että fossiilin löytyminen väärästä geologisesta kerrostumasta romuttaa evoluutioteorian alkutekijöihinsä. Tähän mennessä näin ei ole käynyt.

Toisaalta fossiilit ovat myös kreationistien pahimpia vihollisia. Erityisesti niille kreationisteille, jotka uskovat maapallon olevan korkeintaa tuhansien vuosien ikäinen fossiilit ovat arka paikka. Fossiilit ovat aukottomia todisteita maapallon miljoonien vuosien historiasta. Fossiileja kreationistit ovat selittäneet Raamatun pohjalta, kuten Nooan arkin ulkopuolelle jääneinä eläiminä tai Jumalan luomisvaiheessa asettamina koristeina

Dawkins summaa kreationistien ja heidän älykkään suunnittelunsa, fossiilien ja palautumattoman monimutkaisuuden argumentit lähinnä haluttomuuteen ymmärtää. Kreationistit ummistavat usein silmänsä tutkimustuloksilta, jotka selittävät heidän tieteestä löytämänsä aukot. Erityisesti Dawkinsia harmittaa kreationistien tapa tuoda Jumala tieteen aukkoihin. Tällöin tieteen kauneus, ratkaisemattomat ongelmat ja uudet mielenkiintoiset tutkimusalueet muuttuvat kreationistien myötä Jumalan ja älykkään suunnittelun voitonmerkeiksi.

 

Henkilökuva: Richard Dawkins

Clinton Richard Dawkins on Nairobissa vuonna 1941 syntynyt englantilainen luonnontieteilijä. Kiinnostuksen luonnontieteisiin hän peri vanhemmiltaan, jotka olivat luonnontieteilijöitä. Kiinnostus biologiaan ajoi nuoren Dawkinsin opiskelemaan Oxfordiin, jossa hänen opintojaan ohjasi Nobel-palkittu etologi Nikolaas Tinbergen. Dawkins valmistui tohtoriksi vuonna 1966. Valmistumisensa jälkeen Dawkins on toiminut erinäisissä luonnontieteen professuureissa muun muassa Berkeleyn ja Oxfordin yliopistoissa.

Dawkins ei ole kuitenkaan yksi maailman tunnetuimmista intellektuelleista pelkästään biologisten tutkimustensa vuoksi. Hän on aktiivisesti osallistunut julkiseen keskusteluun. Tunnettuna ateistina erityisen läheisiä aiheita hänelle ovat olleet muun muassa uskonto, kreationismi ja evoluutio-oppi. Näistä aiheista Dawkins on myös kirjoittanut useita popularisoituja teoksia kuten Sokea kelloseppä (1986) ja Jumalharha (2006). Hänet nimitettiin Oxfordin yliopiston kansantajuistamisen professoriksi vuonna 1995.

 

 

Kreationismin lyhyt oppimäärä

Kreationismin juuret ovat 1920-luvun Yhdysvalloissa. Tuolloin tehty julkisen opetuksen laajentaminen toi yhä suuremman osan väestöstä toisen asteen koulutuksen piiriin ja kosketuksiin Darwinin evoluutio-opin kanssa. Erityisesti keskiluokkaisissa perheissä paheksuttiin, että heidän verovaroillaan opetettiin jotain heidän uskonnollisten näkemystensä vastaista.

Yhdysvaltoihin syntyi 1920-luvulla useita evoluution vastaisia liikkeitä. Uskonnolliset fundamentalistit tukivat avoimesti antievolutistien pyrkimyksiä saada evoluutio-oppi pois kouluopetuksesta. Toiminta tuotti tulosta ja evoluutio-oppi poistettiin joissakin osavaltioissa opetussuunnitelmasta kokonaan. Evoluutio palasi täysimittaisesti Yhdysvaltojen koulukirjoihin vasta 1960-luvulla suoritetussa oppikirjauudistuksessa. Suomessa kreationismia ovat vieneet eteenpäin erinäiset herätysliikkeet, etunenässä Helluntailiike, joka keräsi 1980-luvulla adressin luomisopin saamiseksi osaksi kouluopetusta.

Nykyisin kreationismi voidaan jakaa useaan alatyyppiin, kuten niihin jotka uskovat evoluutioon ja luomisoppiin rinnakkain, niihin jotka pitäytyvät Raamatun kertomuksissa sanatarkkaan tai niin sanottuihin aukkokreationisteihin. Uusin ja ehkä eniten keskustelua on herättänyt kreationismin sivutuote on niin sanottu älykäs suunnittelu, intelligent design. Termin älykäs suunnittelu esitti ensimmäisenä Yhdysvaltalainen biokemisti Michael Behe vuonna 1996. Hän väitti löytäneensä biokemiasta elämänmuotoja, jotka ovat niin monimutkaisia, ettei niitä voi palauttaa mihinkään yksinkertaisempaan muotoon. Tätä hän kutsuu palautumattomaksi monimutkaisuudeksi. Tämän monimutkaisuuden selittäjäksi hän kuvaa älykkään suunnittelijan, joka helposti henkilöityy kristinuskon Jumalaan.

 

  

Kirjoittaja on aate- ja oppihistorian opiskelija ja työstää aiheen tiimoilta opinnäytetyötään.

Kirjallisuus

Richard Dawkins, Jumalharha. Terra Cognita Oy, Helsinki 2006.

Raymond A. Eve ja Francis B. Harrold, The Creationist Movement in Modern America, Twayne Publishers, Boston 1991.

 

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2010
Julkaisupäivämäärä: 2.1.2010
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Seija Jalagin
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/