Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Elisabeth Blomqvist – tyttöjen ja naisten koulutuksen kehittäjä 1800-luvun Suomessa


Eveliina Kyllönen
Julkaistu 23.3.2009

12. helmikuuta 1863 Elisabeth Blomqvist kirjoitti kirjeessä serkulleen pedagogi Johannes Steinmannille Pietariin: ”Sydämeni hakkaa kun ajattelen pitämiäni opetusopin luentoja. Tiedän että ne ovat ensimmäiset niin laajat naisille pidetyt. – Tai ei, Cygnaeus on luennoinut myös Tammisaaressa. Hän on nimittäin pitänyt siellä pedagogiikan luentoja. Kuitenkaan kukaan nainen ei ole tällaista aikaisemmin yrittänyt. Kuinka minua on kohdannut tällainen onni?”

Elisabeth Blomqvist (1827 – 1901) oli tyttöjen ja naisten koulutuksen kehittäjä 1800-luvun Suomessa. Yllä olevassa lainauksessa hän kuvailee innostustaan aloitettuaan ensimmäisen opettajankoulutusluokkansa toiminnan vuonna 1863. Luentoja varten hän valmisti luentosarjan pedagogi Diesterwegin (1790 – 1866) kirjoitusten pohjalta. 660-sivuinen käsinkirjoitettu luentosarja on vaikuttava muisto Blomqvistin työstä Kansalliskirjaston kokoelmissa.

Elisabeth Blomqvistin ura alkoi jo 1850-luvun alussa kun hän ryhtyi opettamaan äitinsä ja tätinsä perustamassa tyttökoulussa Helsingissä. Blomqvistia voidaan kuvata termillä pioneeri. Hän liittyy ketjuun länsimaisia naistoimijoita, jotka tekivät töitä naisten aseman parantamiseksi ennen kuin naisliike laajamittaisesti järjestäytyi. Suomessa naisasialiikkeen nousu sijoittuu 1800-luvun lopulle ja 1900-luvun alkuun.

Naisten aseman muuttuminen ja muuttaminen oli kulttuurinen ja yhteiskunnallinen haaste 1800-luvun läntisessä kulttuuripiirissä. Sukupuolirooleilla oli keskeinen tehtävä sosiaalisen maailman rakentumisessa. Eritoten sivistyneistö vaali yhteiskuntaluokkansa eheyttä tukeutumalla mies- ja naisroolien korostamiseen. Konkreettisesti erojen tekeminen näyttäytyi arkipäivässä. Oli selvää, että miehen rooli oli toimia julkisessa piirissä ja naisille varattiin asema kodin hengettärenä, äitinä, vaimona ja tyttärenä.

Elisabeth Blomqvistin syntytausta ja yhteiskunnallinen asema mahdollistivat hänen toimintansa, ja hän teki paljon totutusta poikkeavaa. Hän toimi murrosaikana, ja hänen toimillaan voidaan nähdä olleen paljon suoria ja välillisiä vaikutuksia naisten aseman kehittymiseen Suomessa. Hän kehitti opetusmetodeja ja innosti oppilaitaan ja kollegoitaan uudenlaiseen toimintaan.

Muutosta toiminnan kautta

Suomessa tyttöjen koulunkäynti mahdollistui 1800-luvulla kirkon tarjoaman alkeisopetuksen kautta. Säätyläistytöillä oli mahdollisuus opiskella hieman pidemmälle kotiopetuksen, pensionaattien tai eritasoisten yksityisten koulujen kautta. Autonomisen aseman saavuttaneeseen Suomeen perustettiin myös julkisia, valtion ylläpitämiä tyttökouluja.

Valtion tyttökoulut luettiin Suomessa oppikoulutasoisiksi mutta tyttökoulut eivät valmistaneet tyttöjä kuitenkaan mihinkään ammattiin tai virkauralle. Tyttökoulujen opetusohjelmia vaivasi aikalaisten kritisoima ”salonkikasvatuksen” luonne. Pääpaino oli kielten ja käsitöiden opiskelussa. Tyttökoulujen luonne pyrittiin pitämään kodinoloisena; koulu oli tytöille kodin jatke – ei julkinen laitos.

Julkisten tyttökoulujen kautta mahdollistui kuitenkin naisten toimiminen valtion virassa, julkisessa tehtävässä, tyttökoulujen johtajina. Tämä tuotti muutamille naisille mahdollisuuden astua uudenlaiseen asemaan ja vaikuttaa. Elisabeth Blomqvist valittiin Helsingin valtion tyttökoulun Svenska Fruntimmersskolan i Helsingforsin johtajaksi hänen olleessaan 38-vuotias, vuonna 1865. Blomqvist suri ensin siirtymistä yksityisen oppilaitoksen johdosta valtion kouluun. Hänen mukaansa yksityisessä koulussa hänellä oli vapaammat kädet kehittää ja kokeilla uusia opetustapoja.

Kuitenkin koko 30-vuotisen johtajuutensa ajan hän teki tätä kehitystyötä valtion tyttökoulun puitteissa. Valtion koulun johdossa Blomqvistin toimintakenttä ja vaikuttamismahdollisuudet laajenivat ja toiminnan vaikutukset ulottuivat laajemmalle. Helsingin tyttökoulussa tehdyt uudistukset siirtyivät osin myös muihin valtion tyttökouluihin. Blomqvistin toimilla koulutyön kehittämiseksi oli näin yhtä yksityistä koulua laajempi vaikutus.

Blomqvist vaati työtä vastaavaa koulutusta

Elisabeth Blomqvist ajoi naisten aseman kehitystä erityisesti kiinnittämällä huomiota naisten mahdollisuuksiin pätevöityä opettajan ammattiinsa. Tyttökouluissa toimi opettajina sekä mies- että naisopettajia. Miesopettajat olivat yleensä yliopistokoulutuksen saaneita maistereita. Naisopettajien virkaan ottamisessa ei ollut juurikaan pätevyysvaatimuksia – eikä siten järjestettyä ammattiin pätevöitävää koulutusta. Blomqvistin näkemyksen mukaan oli kummallista, että naisten oletettiin toimivan opettajina, ilman että heillä oli siihen todellisia valmiuksia.

Samana vuonna kun Suomeen perustettiin ensimmäinen ja myös naisille avoin kansakoulunopettajaseminaari Blomqvist perusti ensimmäisen tyttöoppikouluihin opettajia kouluttaneen opettajankoulutusluokkansa. Blomqvistin astuessa valtion tyttökoulun johtoon, hänen tavoitteenaan oli, opettajankoulutus olisi tullut valtion ylläpitämäksi. Hanke kuitenkin kariutui mutta opettajankoulutusluokka sai jatkaa yksityisenä oppilaitoksena tyttökoulun yhteydessä. Blomqvistin pyrkimykset saada koulutus valtion ylläpitämäksi toteutuivat viimein vuonna 1886.

Blomqvistin toimet sen eteen, että opettajankoulutusluokka valtiollistettaisiin, tähtäsivät siihen että toiminta olisi jatkuvaa, virallista ja että tutkinnot tulisivat vastaamaan miesten tutkintoja. Opettajankoulutusluokasta tuli myös paikka, jossa opiskella tyttökoulun opetusohjelmaa pidemmälle. Blomqvistin, ja sen innoittamana perustettu vastaava suomenkielinen opettajankoulutusluokka, valmistivat tyttökoulujen naisopettajat 1920-luvulle saakka. Useat naiset opiskelivat myös Blomqvistin avustuksella kunnes yliopiston ovet avautuivat naisille.

Tutkimattomia polkuja

Elisabeth Blomqvistin toimintaa on tutkittu jonkin verran ja hänen sisarentyttärensä Helena Westermarck (1857 – 1838) kirjoitti tädistään kaksiosaisen elämäkerran, joka julkaistiin viisitoista vuotta Blomqvistin poismenon jälkeen. Maija Leena Vuolio on 1984 valmistuneessa lisensiaatin työssään selvittänyt opettajankoulutusluokan toimintaa vertaamalla sitä kahteen vastaavaan oppilaitokseen ulkomailla.

Blomqvistin toimintaa on kuitenkin mahdollista avata vielä useilla tavoilla. Näyttää siltä, että Blomqvist auttoi naisia eteenpäin myös koulutyön ulkopuolella. Naimattomilla naisilla ei ollut 1800-luvulla tarpeeksi mahdollisuuksia hankkia toimeentuloa ja naisten työpanokselle oli käyttöä teollistuvan ja kehittyvän yhteiskunnan eri aloilla. Blomqvistiin otettiin yhteyttä, jos säätyasema tai varallisuus estivät kouluttautumisen. Hän järjesti vapaaoppilaspaikkoja tai mahdollisti koulutuksen yksityisen oppilaitoksen kautta. Olisi siis kiinnostavaa selvittä verkostot ja keinot, joita naiset käyttivät päästäkseen toimimaan 1800-luvun muuttuvassa yhteiskunnassa.

Blomqvistilla oli myös laajat kansainväliset yhteydet. Hän tutustui eurooppalaisiin oppilaitoksiin ja osallistui alansa seminaareihin. Hän oli kirjeenvaihdossa pedagogeihin ympäri maailmaa. Suomessa hänen asiantuntijuuteensa turvauduttiin useaan otteeseen

Lähteet ja kirjallisuus

Blomqvist-suvun arkisto (HYK)
Ketonen, Liisa: Suomen tyttöoppikoulut autonomian aikakaudella, Helsingin yliopiston kasvatustieteenlaitos, Helsinki 1977.
Vuolio, Maija Leena: Välivaihe suomalaisessa naiskasvatuksessa. Elisabeth Blomqvistin Privata lärarinneklassen (1868 - 1886) ja sen toiminnan kansainvälinen tausta, Yleisen historian lisensiaatti-työ, Helsinki 15.10.1984.
Westermarck, Helena: Elisabeth Blomqvist, hennes liv och gärning. En biografisk studie, engligt brev och dagboksanteckningar I, II, Helsingfors Söderström, Helsinki 1916, 1917.

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2009
Julkaisupäivämäärä: 23.3.2009
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Reija Satokangas
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/