Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Kosmopoliitit paossa kohmeista politiikkaa – taiteilijat Euroopassa 1800 – 1900-lukujen vaihteessa

Riitta Hautamäki

Julkaistu: 23.03.2009

Suomalaisten laulutaiteilijoiden tie Euroopan konservatorioihin ja oopperalavoille avautui 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, osana kotimaisen kulttuurielämän syntyä ja murrosta ja keskellä venäläistämispolitiikan painetta. Tienraivaajien ulkomaan-kirjeistä välittyi kotimaahan havaintoja ja esimerkkejä elämästä kulturellissa, kansainvälisessä ja liberaalissa Euroopassa.

Euroopan kutsu

Abraham Ojanperä (1856–1916) muistetaan Suomen Musiikkiopiston ensimmäisenä laulunopettajana. Uraauurtavaan työhönsä hän hankki koulutuksensa Jyväskylän opettajaseminaarissa, Helsingissä yksinlaulutunneilla sekä Dresdenin konservatoriossa Saksassa vuosina 1882–1885. Sittemmin, jo työelämässä ollessaan, Ojanperä teki myös lukuisia opintomatkoja Eurooppaan. Kansainvälinen, matkustelusta pitänyt bassobaritoni koulutti Musiikkiopistossa merkittävän suomalaisen laulajasukupolven. Siihen kuuluivat muun muassa Maikki Järnefelt-Palmgren (1871–1929), Ida Ekman (1975–1942), Elli Forssell (1971–1943) ja Naema Friberg (s.1869). Nämä naiset lähtivät jatkamaan opintojaan Eurooppaan. Järnefelt-Palmgren lähti Pariisiin ja Berliiniin, Ekman Wieniin sekä Forssell ja Friberg aluksi Milanoon, myöhemmin Pariisiin ja Berliiniin. Ojanperä ei missään vaiheessa työskennellyt ammattilaisena ulkomailla, mutta monet hänen naisoppilaistaan loivat uraa Euroopassa ulkomaan opintojen jälkeen. Järnefelt-Palmgrenillä oli kiinnityksiä oopperalavoilla Saksassa ja konserttikiertueita ympäri Eurooppaa. Ekman konsertoi erityisesti Keski-Euroopassa. Fribergillä oli ooppera- ja teatterikiinnityksiä saksankielisessä Euroopassa, ja Forssell konsertoi ennen avioitumistaan muun muassa Baltian maissa.

Suurimmat syyt ulkomaille lähtemiseen olivat todennäköisesti suomalaisen musiikkikoulutuksen kehittymättömyydessä ja sortovuosia elävän yhteiskunnan henkisessä rajoittuneisuudessa. Suomessa ei esimerkiksi ollut omaa oopperataloa, eikä kotimaisia oopperoitakaan juuri ollut. Kotimainen klassinen laulumusiikki oli vasta kehittymässä kultakauden miestaiteilijoiden, kuten Jean Sibeliuksen ja Erkki Melartinin, sävellystyön myötä. Euroopassa houkuttimina olivat paitsi kuuluisat opettajat myös laaja klassisen ohjelmiston opetustarjonta. Lisäksi siellä oli valtava kulttuuritarjonta ja hyvät osallistumismahdollisuudet teattereineen, konserttitaloineen ja taiteilijaseurapiireineen.

Kansainvälisyyttä oppimassa

Laulajattarien opettajalleen lähettämät kirjeet kertoivat intiimisti ja värikkäästi ulkomailla olemisen tunnelmista, ilon- ja huolenaiheista. Samat teemat vaikuttivat nousseet esiin myös Ojanperän opiskeluaikanaan ja matkoiltaan kirjoittamista kirjeistä, joita Maija-Liisa Näsänen tarkasteli Ojanperä-elämänkerrassaan. Yhteisiä kokemuksia olivat esimerkiksi konserteista, teatterista ja oopperasta nauttiminen tarjonnan ylittäessä kaikki odotukset. Merkittäviä asioita olivat myös matkustelu, verkostojen luominen ja vallatonkin hauskanpito vapaa-ajalla.

Ristiriitaisia ajatuksia herättivät rahanahneet ja hankalaluonteiset opettajat, ohjelmistojen luomisen tuska ja uusien laulumetodisten oivallusten saaminen. Rahapula ja toisaalta kädenvääntö stipendeistä kuuluivat oleellisesti taiteilijaelämän nurjiin puoliin. Esimerkiksi Ojanperän ulkomailla opiskelu ei olisi ollut mahdollista ilman avokätistä mesenaattia Edla Soldania, johon Ojanperä tutustui Jyväskylän seminaariaikana ja joka vuosikausia avusti rakasta ystäväänsä. Fribergille ulkomailla opiskelun mahdollistivat ainoastaan valtion myöntämät stipendit. Rahapula ei helpottanut ammattilaisenakaan. Ekman valitteli kirjeissään esiintymispalkkioidensa menneen paitsi veljen velkoihin myös kalliisiin opetustunteihin. Koreisiin esiintymisasuihin tuhlannut Järnefelt-Palmgren puolestaan pyysi lainaa jopa entiseltä opettajaltaan selvitäkseen veloistaan.

Pitkällä ulkomaan oleskelulla oli vaikutuksensa myös laulajien persooniin ja elämäntapavalintoihin. Ulkomailla oli mahdollista totutella elämään, jota eivät varjostaneet kotimaan nationalistiset painotukset kieliriitoineen eivätkä patriarkaaliset vaatimukset kodista naisen paikkana. Ulkomailla oli mahdollista löytää ja omaksua uusia asioita. Oli esimerkiksi mahdollista opetella uusia kieliä. Kielikylpy vaikutti myös monikielisissä kirjeissä ja Näsäsen mukaan kuului esimerkiksi Ojanperän sekakielisessä normaalipuheessa, josta hän tuli tunnetuksi. Oli myös mahdollista opetella uusia lauluja ja tuoda ne suomalaisen yleisön hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, toisin sanoen ”niittää laakereita” tai kärsiä kritiikkiä. Tutustuminen uusimpiin muotivirtauksiin oli helppoa. Ojanperä esimerkiksi omaksui ulkomailla ollessaan hyvin persoonallisen pukeutumistyylin. Hän tuli juovikkaine housuineen ja hienoine solmioineen tunnetuksi myös kotimaassa, aina kesämökkipitäjäänsä Liminkaa myöten.

Lisäksi tutustuttiin aivan erilaisiin ihmissuhteisiin mihin sovinnaisessa kotimaassa oli totuttu. Naisia esimerkiksi suuresti kiinnostivat lipevyyteen asti kohteliaat italialaiset ja saksalaiset miehet, pitivätpä nämä sitten kummasta sukupuolesta tahansa. Taiteilijaseurapiirien ihmissuhdeverkostot vaikuttivat olleen varsin kirjavia eikä skandaaleilta ja salasuhteiltakaan vältytty. Ojanperä muun muassa tasapainotteli vuosikausia norjalaisen sukukartanon tyttären Aurora Hanneborgin, saksalaisen aatelisrouvan Selina ”Gipsie” von Waldenburgin sekä liminkalaisen lapsuudenystävänsä Katri Foudilan (myöhemmin suomensi nimensä Tuoriksi) välillä. Friberg puolestaan sotkeutui Berliinissä ollessaan kolmiodraamaan laulunopettajansa Julius Heyn ja hänen poikansa kanssa. Järnefelt-Palmgrenin sitkeä ihailija ja kirjeenvaihtotoveri, venäläinen upseeri Woldemar Colpytchew, mahdollisesti myötävaikutti jopa laulajan ensimmäisen avioliiton rikkoutumiseen. Ulkomailla viivyttiinkin ehkä myös pakon edessä. Kotimaan asenneilmapiiri tuskin olisi sulattanut kaikkea tapahtunutta, sukulaisista tai Musiikkiopiston raha-asioista päättäneistä herroista puhumattakaan.

Paluu juurille

Villin elämän lisäksi toisaalta etäisyys Suomen pienistä ja usein kateellisista, kielipoliittisestikin jakaantuneista taiteilijapiireistä houkutteli pysymään ulkomailla pitkiä aikoja. Ojanperä muun muassa joutui kohtaamaan ”intrigejä” eli syrjäyttämisyrityksiä vuonna 1906 ollessaan Espanjan-opintomatkalla, jolloin hänen opettajanpaikkaansa suunniteltiin annettavaksi toiselle. Loppujen lopuksi hän sai kuitenkin säilyttää työpaikkansa eläkkeelle jäämiseensä asti. Myös laulajattaret, Latviaan avioliiton myötä asettunutta Forssellia lukuun ottamatta, palasivat takaisin kotimaahan vaiherikkaiden ulkomailla vietettyjen työvuosien jälkeen. Paluuseen tuskin houkuttelivat hitaasti kehittyneet musiikki-instituutiot ja jähmeästi muuttuva kulttuuri-ilmasto. Sen sijaan päätökseen varmasti vaikuttivat koti-ikävä ja Suomen suhteellinen turvallisuus sotiin varustautuvaan, nopeasti muuttuvaan Eurooppaan verrattuna.

Lähteet

Abraham Ojanperän arkisto. Limingan kunnanvirasto.

Marja-Liisa Koivulehto. Maikki Järnefelt-Palmgren - laulajattaren elämä. WSOY. Porvoo 1987.

Maija-Liisa Näsänen. Abraham Ojanperä, laulajan elämä. Faros-kustannus Oy. Turku 2008.

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2009
Julkaisupäivämäärä: 23.3.2009
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Reija Satokangas
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/