Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Ja linnun laulua ei enää kuulunut...

Amerikkalaisen Rachel Carsonin kirja Äänetön kevät herätti maailman huomaamaan kemiallisten kasvimyrkkyjen vaarat

Tuomas Nolvi

Julkaistu 23.3.2009

”Kevään ääniä ei enää kuulunut. Aamut, jotka kerran olivat olleet tulvillaan punarintasatakielien, kyyhkysten, närhien, peukaloisten ja muiden lintujen iloista laulua, olivat nyt mykkiä. Hiljaisuus lepäsi niittyjen, metsien ja soiden yllä.”

Näin kirjoitti amerikkalainen biologi ja tietokirjailija Rachel Carson vuonna 1962 ilmestyneessä teoksessaan Silent Spring. Linnun laulua ei enää kuulunut, koska pelloille ja metsiin levitettävät kemialliset kasvinsuojeluaineet olivat ne tappaneet. Kirja oli valtava myyntimenestys ja se käännettiin kymmenille kielille, myös suomeksi heti vuonna 1963 nimellä Äänetön kevät.

Kirja toi ensimmäistä kertaa suuren yleisön tietoisuuteen kasvinsuojeluaineisiin, kuten DDT:hen liittyvät vaarat. Lisäämällä sokeasti kasvinsuojeluaineiden käyttöä ihminen tappaisi viattoman luonnon ja itsensä, oli Carsonin sanoma. Äänetön kevät nousi nopeasti uuden luonnonsuojeluliikkeessä yhdeksi tärkeimmistä klassikoista.

Ennen 1960-lukua ympäristökysymykset olivat kiinnostaneet vain harvoja. Luonnonsuojeluliike oli keskittynyt luonnonsuojelualueiden perustamisen ja uhanalaisten eläinten suojelun ympärille. Carsonin kirja herätti massat ja se monesti nähdään 1960-luvun ympäristöherätyksen lipunkantajana

Äänetön kevät

Toisesta maailmansodasta lähtien kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käyttö maataloudessa oli lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun. Niin sanotut toisen sukupolven torjunta-aineet, joista DDT oli kuuluisin, otettiin länsimaissa innolla vastaan. Heti sodan jälkeen tutkijat alkoivat kuitenkin saada viitteitä torjunta-aineiden haittavaikutuksista, jotka vahvistuivat kun suojeluaineiden käyttö yleistyi ympäri maailmaa. Tiedot haittavaikutuksista eivät kuitenkaan juuri levinneet tutkijapiirien ulkopuolelle.

Vuonna 1958 Rachel Carson päätti kirjoittaa aiheesta. Hän oli jo tuolloin tunnettu tietokirjailija, jonka aiempia meriaiheisia tietokirjoja oli käännetty kymmenille kielille. Carson keräsi aineistoa kirjaansa varten perehtymällä kaikkiin mahdollisiin tieteellisiin julkaisuihin ja tutkimusraportteihin. Kirjan päähuomio kohdentui kloorattujen hiilivetyjen, esimerkiksi DDT:n ja orgaanisten alkyylifosfaattien, kuten parationin, vaarallisuuteen ihmiselle, eläimille kuin luonnon tasapainoon yleisestikin.

Kirjan pääteesit ovat, että luonnossa hitaasti hajoavat myrkyt, saattoivat rikastua tappaviksi pitoisuuksiksi ravintoketjujen yläpäässä. Jotkut lintulajit olivat tyystin hävinneet. Ihmisissä ne aiheuttivat sairastelua ja kuolemantapauksia. Kasvinsuojeluaineiden käyttö johti kierteeseen, sillä kun kemikaalit tuhosivat kaiken, ne tuhosivat myös epätoivottujen kasvien ja hyönteisten luontaiset viholliset, kuten hyönteisiä syövät linnut.

Pölytys estyy kun myrkyt ovat hävittäneet kimalaiset ja perhoset. Lisäksi rikkakasvit kehittyivät immuuneiksi kasvinsuojeluaineille. Näin ajauduttiin kierteeseen, jossa aina vaan tehokkaampia aineita täytyi kehittää. Carsonin torjunta-aineiden terveys- ja ympäristöriskeihin keskittynyt lähestymistapa oli hätähuuto viattoman luonnon puolesta. Hän kritisoi kemian teollisuuden, tutkijoiden ja viranomaisten välinpitämättömyydestä.

Maallikon näkökulmasta kirjan kiinnostavuus perustui Carsonin kirjoitustyyliin ja runsaaseen esimerkkiaineistoon. Kappaleessa kuoleman eliksiirit hän kirjoittaa eräästä tapauksesta, jossa koira ja pieni lapsi olivat joutuneet alttiiksi endriini -nimiselle hyönteisten torjunta-aineelle.

”Suunnilleen tunnin kuluttua tästä koira antoi ylen, sai kouristuksia ja kuoli. Samana päivänä kello 22 illalla pienokainen antoi myös ylen, joutui kouristuskohtauksen valtaan ja vaipui tajuttomuuteen. Ja tuloksena tuosta kohtalokkaasta kosketuksesta vähäisiin endriinin rippeisiin tuli tavallisesta terveestä pienokaisesta olento, jota hädin tukin voi sanoa eläväksi: sokea ja kuuro, kykenemätön aistimaan sen enempään kuin tajuamaankaan mitään, ympäristöstään täysin eristynyt olio, joka tuon tuostakin sai lihaskouristuksia.”

Kiistelyä ja kiitoksia

Carsonin tunteisiin vetoava kirjoitustyyli toi hänelle suuren määrään lukijoita, mutta oli myös helppo kohde kriitikoille. Carsonin arvostelun kohteeksi joutuneet tahot nousivat kärkevään vastahyökkäykseen kiistäen hänen väitteet epätieteellisinä ja konkreettiset esimerkit liioitteluna. Tämä siitä huolimatta, että Carsonin kanta oli varsin maltillinen, hän ei halunnut kieltää kemiallisia suojeluaineita, vaan asettaa niiden käyttö parempaan valvontaan.

Yhdysvaltalainen torjunta-aineteollisuuden jättiläinen Monsanto käänsi asiakaslehdessään Carsonin kritiikin päälaelleen visioimalla torjunta-aineiden käytöstä luopumisen jälkeisin maailman. The Desolate Year (lohduton vuosi) -niminen kuvitteellinen artikkeli kuvasi kuinka kemiallisista torjunta-aineista luopuminen johtaisi karjan mittavaan tuhoutumiseen ja mittavaan keltakuume-epidemiaan. Artikkeli käännettiin myös suomeksi nimellä Äänetön kevät - synkeä syys.

Teollisuuden tavoin torjunta-aineiden tutkijat reagoivat ensivaiheessa Carsonin kritiikkiin joko kiistämällä hänen väitteensä perättömiksi tai vaikenemalla esitetyistä syytöksistä. Lontoossa vuonna 1963 järjestetyttä alan konferenssissa ainoastaan konferenssin puheenjohtaja puuttui avajaispuheenvuorossaan Carsonin esittämiin syytöksiin torjuen ne perättöminä, jonka jälkeen asia ei enää noussut konferenssissa esille. Tutkijat eivät halunneet lähteä väittelemään kemiallisen kasvinsuojelun vastustajien kanssa tilanteen ollessa kuumimmillaan, vaan lykkäsit keskustelun muihin asiayhteyksiin.

Kasvinsuojeluainefirmojen, tutkijoiden ja viranomaisen Carsonia kohtaan esittämä vastakritiikki oli kuitenkin turhaa. Carson onnistui tavoittamaan pamfletillaan maallikot, mikä johti monissa maissa paniikinomaiseen kansalaisliikehdintään. Tämän seurauksena alettiin monissa länsimaissa tutkia kasvinsuojeluaineiden käytön tarkoituksenmukaisuutta ja niiden luonnolle aiheuttamia tuhoja. Esimerkiksi vielä 1950-luvulla ylistetyn DDT:n käyttö kiellettiin 1970-luvulla kaikissa länsimaissa.

Äänetön kevät nähdään usein 1960-luvun ympäristöherätyksen lipunkantaja. Uusien, luonnossa aiemmin tuntemattomien kemikaalien aiheuttamat vaarat olivat yhdessä ydinsaasteen kanssa toisen maailmansodan tuomia uusia ympäristöriskejä. Ympäristöherätyksessä oli kuitenkin kyse laajemmasta ilmiöstä, yhteiskunnan ja ympäristön välillä koettiin vallitsevan totaalinen, kaiken kattava kriisi. Tätä myös Carsonin kirjoitustyyli monin tavoin edusti.

Kyse ei enää ollut yksittäisistä ja toisistaan erillisistä ongelmista vaan ihmiskunnan eloonjäämisestä. Monien kansainvälisten ympäristökirjojen otsikot omaksuttiin nopeasti iskulauseiksi, joita toistettiin tiedotusvälineissä, kuten ekokatastrofi, sulkeutuva ympyrä, kasvun rajat ja äänetön kevät.
 

Rachel Carson

Rachel Carson syntyi vuonna 1907 Springdalessa, Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hän oli kiinnostunut kirjoittamisesta ja opiskeli ensin englanti pääaineenaan, mutta suoritti yliopisto loppututkinnon eläintieteestä vuonna 1932. Vuodesta 1936 Carson työskenteli Yhdysvaltojen kalastus- ja luonnonhoitovirastossa meribiologina, sekä toimi myös myöhemmin viraston julkaisujen päätoimittajana.

Carson julkaisi itse lukuisia lehtiartikkeleita ja kirjoja, jotka tekivät hänestä tunnetun luonnontieteiden popularisoijan.Ensimmäinen kirja Under the Sea-Wind, julkaistiin vuonna 1941 ja sitä kiiteltiin, kuten hänen myöhempiäkin teoksiaan, ainutlaatuisesta kyvystä yhdistää tieteellinen tarkkuus kauniiseen kieleen.

Vuonna 1952 ilmestynyt The Sea Around Us oli myyntimenestys ja se käännettiin 30 kielelle, myös suomeksi 1953 nimellä Meren ihmeet. Kirja mahdollisti myös taloudellisesti Carsonin jäämisen vapaaksi kirjoittajaksi.Kolmas kirja, The Edge of the Sea, julkaistiin 1955 ja neljäs, Silent Spring, suomeksi Äänetön kevät, julkaistiin vuonna 1962. Viimeiseksi jäänyt kirja on hänen teoksistaan nykypäivänä tunnetuin. Rachel Carson kuoli vuonna 1964 syöpään.

Kirjallisuus

Carson, Rachel: Äänetön kevät. Tammi, 1970.

Haila, Yrjö: ”Ympäristöherätys”. Teoksessa Haila, Yrjö & Jokinen, Pekka (toim.): Ympäristöpolitiikka: mikä ympäristö, kenen politiikka. Vastapaino, 2008

Siiskonen, Harri: Myrkyttäkää, ruiskuttakaa, hävittäkää… Ruotsalaisten ja suomalaisten maatalouden ammattilehtien kasvinsuojeluvalistus 1940-1980. SKS, 2000

Kirjoittaja on ympäristöhistoriasta kiinnostunut historian opiskelija

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2009
Julkaisupäivämäärä: 23.3.2009
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Reija Satokangas
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/