Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Paavo Nurmi amerikkalaisin silmin

Ossi Peltoniemi

55 kilpailua, 51 voittoa, viisi kuukautta. Miltei joka päivä sanomalehtien otsikoissa. Minkälainen oli Paavo Nurmen kilpailukiertue Pohjois-Amerikassa 1925 newyorkilaisten silmin?

Lehdistön suosikki

Vuoden 1925 alussa newyorkilaiset eivät voineet olla kuulematta mystisestä suomalaisesta, joka juoksutaidoillaan hämmästytti Amerikkaa. Lehdistön vaikutus Nurmen kuuluisuuteen on kiistaton. Pelkästään New York Times uutisoi tammikuussa 1925 Nurmesta keskimäärin viitenä päivänä viikossa ja maaliskuussa huuman ollessa kuumimmillaan miltei joka päivä Nurmesta. Nurmi jätti uutisoinnilla varjoonsa kaikki muut Yhdysvaltojen urheilutähdet, kuten baseball tähden Babe Ruthin.

Lehtien jokapäiväinen hehkuttaminen johti siihen, että kaikki halusivat nähdä tämän ihmemiehen. Jopa Yhdysvaltojen presidentti Calvin Coolidge halusi tavata Paavo Nurmen henkilökohtaisesti. New Yorkissa Nurmen kilpailut olivat usein loppuunmyytyjä, vaikka areenat vetivät jopa useita kymmeniä tuhansia katsojia. New York Times lisäsi hysteriaa korostamalla kuinka paljon katsojia oli paikalla ja kuinka paljon odotti areenan ulkopuolella nähdäkseen vilauksen suomalaisesta juoksijasta.

Erikoisinta uutisoinnista oli se, että Nurmi ei antanut haastatteluja juuri lainkaan. Kiertueen alussa Nurmi antoi muutaman sanan lausuntoja tulkin välityksellä, mutta nekin loppuivat hyvin nopeasti. Miksi sitten niin sanottu vaikea tapaus kiinnosti lehdistöä?

New York Times nosti esille Nurmesta sellaisia piirteitä, joita muilla urheilijoilla ei ollut. Yksi asia oli Nurmen totaalinen omistautuminen juoksulle. Nurmen kerrotaan kieltäytyneen kaikesta ylimääräisestä, joka ei liittynyt itse juoksemiseen. Nurmessa näkyi selkeitä, nykypäivän ammattilaisurheilijan piirteitä. Jos jokin asia ei palvellut kokonaisuutta, siitä oli luovuttava. Tällaisia asioita olivat muun muassa kameralle poseeraaminen, haastattelujen antaminen ja veistoksen mallina oleminen. Nurmi ei kuitenkaan täysin pitänyt sanojaan, koska esiintyi muun muassa mainostamassa tuoremehupuristimia kilpailukiertueen aikana ja esitti kouluissa näytösjuoksuja.

Kommentin kuitenkin ymmärtää, koska kiertueen aikana tuli automaattisesti paljon turhaa rasitusta. Tämä oli hyvä tapa minimoida jatkuvat kyselyt. Tämä kaikki oli uutta amerikkalaiselle yleisölle, joka oli tottunut tähtien näkymiseen ja kuulumiseen. Poikkeavan käyttäytymisen uutisointi Nurmesta loi hänen ympärilleen mysteerin verhoa, joka kiinnosti yleisöä.

Toimittajat täyttivät haastattelujen aiheuttaman aukon omilla päätelmillä ja kuvauksilla. Artikkelit täyttyivät hämmästyttävän tarkoista kuvauksista itse kisoista. Kisat käytiin läpi hetki hetkeltä analysoiden kulloistakin tilannetta. Nurmen kuvaamisessa mentiin äärimmäiseen ylistykseen. Nurmeen liitettiin yli-inhimillisiä piirteitä, joka eteni kisojen voittoon kuin kone. Nurmen nimeen liitettiin lisänimiä, jotka korostivat hänen ylivertaisuutta.

Nurmen juoksutekniikkaa kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti, jonka analysointi aiheutti usein vääriä päätelmiä. Kevyt ja ilmeetön askellus aiheutti päätelmiä, että kisat olivat Nurmelle helppoja. Uutisten päätelmät olivat usein vääriä, koska Nurmi on itse myöhemmin kirjoittanut, että useissa kisoissa hän oli hyvin tiukilla.

 

Paavo Nurmi

Paavo Nurmi (oikealla) tapaamassa Yhdysvaltojen presidenttiä Calvin Coolidgea (keskellä) 21.2.1925

Ennätysten rikkoja

Nurmi rikkoi kiertueensa aikana 29 sisäratojen epävirallista maailmanennätystä. Virallisiksi ennätyksiksi niitä ei kuitenkaan koskaan hyväksytty, koska sisäratojen maailmanennätyksiä alettiin kirjaamaan virallisesti vasta vuonna 1987. Se ei kuitenkaan hillinnyt lehtien otsikoita. Otsikot puhuivat aina ennätyksistä ja niiden yrittämisestä. Suurin syy Nurmen ennätystehtailuun oli amerikkalaisten käyttämä mittajärjestelmä. Metristen matkojen lisäksi Nurmi pääsi rikkomaan myös mailijärjestelmän ennätyksiä. Kun nämäkin ennätykset oli rikottu, alettiin juoksemaan hieman erikoisempia matkoja, jotta uusia ennätyksiä syntyisi. Lisäksi amerikkalaiset alkoivat listaamaan puu - ja maapohjalla juostuja ennätyksiä erikseen. Suomessa lehdistö naureskeli huvittuneena amerikkalaisten ennätyshimolle.

Aina ei kuitenkaan edes ennätys riittänyt. Ennätysten hehkuttamisen jälkeen lehdessä saatettiin pohtia syitä miten Nurmi olisi juossut vieläkin kovempaa, vaikka ennätys syntyikin. Esimerkiksi New York Times kirjoitti, että Nurmi olisi juossut ensimmäisessä kisassa kovempaa jos olisi matkustanut metrolla kisapaikalle. Kaikki metrot olivat kuitenkin olleet täynnä, koska ihmiset olivat menossa katsomaan Nurmen kilpailua. Nurmen ratkaisu ongelmatilanteessa oli ollut luonnollinen. Hän oli juossut Bronxista Madison Square Gardenille päästäkseen starttiviivalle.

Jos ennätystä ei syntynyt, paistoi uutisista pienoinen pettymys. Mielettömin uutinen ennätysyrityksen epäonnistuttua oli, kun Nurmi ei ollut pystynyt rikkomaan Hannes Kolehmaisen 2 ½ mailin ennätystä. Toimittaja oli hieman pettynyt kun ennätystä ei syntynyt, vaikka väliaikoina kuitenkin syntyi kaksi muuta maailmanennätystä!

Kovin Nurmelle asetettu tavoite oli idea haamumailista. New York Times pohti vakavissaan suomalaisen mahdollisuuksia sen alittamiseen. Nurmen ennätys maililla oli 4.10,4 kun haamumaili tarkoittaa mailin matkan juoksemista alle neljään minuuttiin. Ideana haamumailin juoksemisesta oli kuitenkin paljon aikaansa edellä, koska siihen pystyttiin vasta vuonna 1954 Roger Bannisterin toimesta.

Ihmiset tottuivat, että Nurmi rikkoi ennätyksiä ja juoksi voitosta voittoon. Nurmi hävisi kiertueella kuitenkin kolme kertaa. Kaksi häviöistä oli kuitenkin hieman kyseenalaisia, koska ne tulivat tasoituslähdöissä. Tasoituslähdössä ennakkoon heikompi juoksija juoksee lyhyemmän matkan. Kolmas häviö tuli kiertueen viimeisessä kilpailussa 880 jaardin matkalla, joka oli selkeästi Nurmelle liian lyhyt matka.

New York Times ei kuitenkaan mässäillyt tappioilla, vaan keskittyi enemmänkin häviön syiden etsimiseen. Toimittajat tajusivat tasoituslähtöjen haasteellisuuden sekä alkoivat ymmärtää Nurmen kilpailukiertueen rasittavuuden. Ei ollut helppoa matkustaa ympäri Pohjois-Amerikkaa kilpailemalla useita kertoja viikossa. Harjoitellakin piti. Viimeisen kilpailun häviöstä New York Times antaa jopa ohjeen tulevaisuutta varten: "Pysy omassa valtakunnassasi, yli mailin pituisilla matkoilla."

Amerikkalaiset saivat yleisesti selkeämmän kuvan kilpailukiertueen tapahtumista, kuin suomalaiset. Tiedonkulun hitauden ja epävarmuuden vuoksi suomalaiset lehdet olivat paljolti ulkomaalaisten lähteiden varassa. Hyvä esimerkki on uutisointi Nurmen ainoasta keskeytyksestä kilpailukiertueella. Suomessa kilpailua uutisoitiin aluksi Nurmen häviönä, tietämättä, että Nurmi oli keskeyttänyt. Häviöuutisointia seurasi vieläkin shokeeraavampi uutinen: "Keskeytyksen syy: Nurmella umpisuolentulehdus!" Kerrotaanpa joidenkin uutistoimitusten valmistelleen Nurmen muistokirjoitusta, kun ei tiedetty asioiden oikeaa laitaa. Nurmi kertoi myöhemmin keskeytyksen todelliseksi syyksi huonon sängyn, joka oli kangistanut kovassa rasituksessa olleen vartalon.

Ammattilaissyytökset

Kilpailujen voittojen ja ennätysten syntymisen lisäksi, Nurmen Pohjois-Amerikan kilpailukiertueen merkittävimmistä tapahtumista olivat ensimmäiset ammattilaissyytökset. 1920-luvulla yleisurheiltiin vahvasti amatööripohjalla, jolloin ammattilaisuus ja isot rahalliset palkkiot olivat kiellettyjä.

Nurmi sai Pohjois-Amerikan kilpailukiertueella ensimmäiset ammattilaissyytökset Yhdysvaltojen amatööri urheiluliitto AAU:lta, koska hänen väitettiin vaatineen liian suuria rahallisia palkkiota juoksuista. Amatöörisääntöjen mukaan oli luvallista maksaa matka- ja elämiskuluja, mutta rahalliset palkkiot juoksukilpailuissa olivat kiellettyjä. AAU muutti sääntöjä Nurmen tapauksen jälkeen ja täsmensi ulkomaalaisten kilpailua koskevia sääntöjä Yhdysvalloissa. Tapahtumat loivat kuitenkin pohjaa tulevalle. Nurmen ura päättyi ammattilaiseksi julistamiseen vuonna 1932.

New York Times uutisoi ammattilaissyytöksiä hyvin ahkerasti. Nurmesta kirjoitettiin paljon, mutta kunnioittavasti. Epäiltiin, että oli tapahtunut vain väärinkäsitys rahojen suhteen. Nurmen ei epäilty syyllistyneen mihinkään väärään. Nurmi kuitenkin asetettiin kilpailukieltoon asian selvittämisen ajaksi.

Asian käsittelyä jatkettiin perinpohjaisesti lehtien palstoilla. Uutisointi alkoi muuttua puolueettomaksi. Toimittajat eivät olleet enää niin yksipuolisesti Nurmen puolella, vaan annettiin kaikkien osapuolten äänten kuulua. Toisin oli samaan aikaan Suomessa. Lehdistö Suomessa ei aluksi ottanut minkäänlaista kantaa asiaan. Ei kielletty, ei pohdittu, ei kommentoitu. Ulkomaalaisten panettelua.

Nurmen maine puhdistettiin lopulta AAU:n toimesta suurin otsikoin. Kirjoittelu asian tiimoilta kuitenkin jatkui. Tässä vaiheessa myös New York Times heräsi hieman kärkevämpään kirjoitteluun. Ihmetystä herätti Hugo Qvistin kieltäminen toimimasta Nurmen managerina. Samalla oli peruttu tulevia kisoja ja aloitettu pikaiset järjestelyt Suomeen palaamiseen.

Nurmi palasi Suomeen toukokuun lopulla 1925. Toimittajat saivat kokea viimeisen yllätyksen satamassa. Kaiken sulkeutuneisuuden jälkeen, heidän edessään olikin hymyilevä mies, joka heilutteli rennosti Yhdysvaltojen lippua käsissään. Nurmi jopa jutteli vapautuneesti toimittajien kanssa tulevaisuudesta. Oli aika lähteä. Pitkä kilpailumatka oli vihdoin ohi. Tärkeintä oli kuitenkin, että amatööristatus oli turvattu. Toistaiseksi.

Kirjoittaja on Suomen ja Skandinavian historian opiskelija, joka tutkii kandidaatin tutkielmassaan New York Timesin antamaa kuvaa Paavo Nurmen Pohjois-Amerikan kilpailukiertueesta.

 

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2013
Julkaisupäivämäärä: 19.12.2012
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Matti Enbuske
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/