Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Koti orpoja ja turvattomia lapsia varten

Hanna Turkka

"Kun Oulun Orpokoti-yhdistys Suomalaisella Keskikoululla pidetyssä kokouksessa maalisk. 27 p:nä 1919 perustettiin ja sen toimesta päätettiin paikkakunnalla avata koti orpoja ja turvattomia lapsia varten, oli varmasti monen mielessä epäilys, kuinka koti tulisi pystyssä pysymään. Vaikeudet olivat monet ja suuret."

Näin suunniteltiin Oulussa uuden lastenkodin perustamista keväällä 1919. Olosuhteet eivät kuitenkaan olleet otolliset. Ensimmäinen maailmansota ja kansalaissota aiheuttivat monenlaista puutetta ja kurjuutta: työttömyys lisääntyi ja elintarvikkeista oli pulaa. Samoista syistä uusille lastenkodeille uskottiin kuitenkin olevan tarvetta.

Kansalaissodan jälkeen Suomessa oli yli 20 000 orpoa tai muuten avun tarpeessa olevaa lasta, joilla ei ollut huoltajaa. 1920-luvun alussa Suomessa kiinnitettiin erityistä huomiota näiden lasten asemaan. Sotaorpojen huoltoa pidettiin kiireellisimpänä sosiaalihuollon tehtävänä. Kuntien ja valtiovallan resurssit eivät kuitenkaan yksin riittäneet kaikkien turvattomien lasten huoltamiseen, joten yksityiselle hyväntekeväisyydelle oli tilausta.

Uudelle lastenkodille sopivien tilojen löytäminen tuotti alussa hankaluuksia. Oulussa asuntotilanne oli vaikea, ja sitä hankaloittivat entisestään kaupungissa riehuneet tulipalot. Kaupunki tarjosi orpokotiyhdistyksen lastenkodille useitakin tiloja ilman vuokraa, mutta mikään niistä ei oikein ollut sopiva. Sattumalta yhdistys sai kuulla, että eräs kauppias N. Lapin oli halukas vuokraamaan talonsa Laanilasta varsin kohtuullisella hinnalla. Tähän taloon Orpokotiyhdistyksen lastenkoti sitten kesällä 1919 avattiin tarpeellisten huoltotöiden jälkeen.

Laanilasta Kastelliin

Lastenkotiin otettiin aluksi 7 lasta, mutta myöhemmin määrää pystyttiin lisäämään 12 lapseen, joista puolet oli poikia ja puolet tyttöjä. Lastenkoti toimi samassa talossa aina kesäkuuhun 1922, josta alkaen rakennuksen omistaja irtisanoi sen vuokrasopimuksen. Orpokotiyhdistyksen oli siis jälleen löydettävä lastenkodille uusi paikka.

Helmikuussa 1922 yhdistys osti insinööri Sundströmiltä tilan Oulujoen kunnan alueelta Kastellista. Kauppahinnaksi tuli 80 000 markkaa, josta suurimman osan yhdistys kattoi Sampopankista ottamallaan lainalla. Kesällä talosta remontoitiin asuintilat lapsille, joten lastenkoti pääsi muuttamaan Oulujoelle varsin pian. Uuden lastenkodin nimeksi tuli orpokoti Onnela.

Oulun Orpokotiyhdistys Onnelan tarkoituksena oli ylläpitää kotia, jossa hoidettiin ja kasvatettiin kristillisesti Oulun kaupungista kotoisin olevia sotaorpoja ja muita huollon tarpeessa olevia lapsia. Vaikka orpokoti sijaitsi kaupungin alueen ulkopuolella, Oulujoen kunnassa, sen tarkoitus oli palvella pääasiassa Oulun kaupungista kotoisin olevia lapsia.

1920-luvulla Onnelan lasten arkeen kuuluivat koulutöiden ohella monenlaiset talousaskareet: "Koulutöiden lomassa ja kesä- ja joululomien aikana ovat lapset uutterasti ottaneet osaa kaikkiin taloustoimiin. Vuoden läpeensä ovat he kunnossa pitäneet kodin pihamaan; pojat ovat sahanneet ja pilkkoneet kaikki kodissa tarvittavat puut ja tytöt neuloneet sukkia ja vanttuita. Kesällä ovat lapset hoitaneet kodin kasvitarhan, sekä poimineet kodissa vuoden pitkään tarvittavan marjavaraston." Lisäksi kesällä 1926 lapset saivat hoidettavakseen pienet kukkamaat, joista kukkia myymällä he saivat kerätä rahaa joululahjojen hankintaa varten.

Ei Onnelan elämä kuitenkaan pelkkää työtä ollut. Koulun ja taloustöiden lisäksi lapsilla jäi aikaa myös laululle, leikille ja urheilulle. "Laulu ja leikit sekä talviurheilu ovat olleet tärkeimpiä tekijöitä reipasta lapsen mieltä ilostuttamaan. Sitä paitsi ovat isommat olleet huvitettuja lukemisesta." Vuonna 1925 yhdistys ostikin jouluksi 100 markalla kirjoja lastenkodin kirjastoon.

Toukokuussa 1927 Onnelassa sattui onnettomuus. Tulipalo riehui kodissa polttaen poroksi ainakin saunan, tallin, navetan, makasiinin, halkovajan sekä yhden asuinhuoneen. Rakennukset oli vakuutettu, mutta summa ei riittänyt korvaamaan tulipalon aiheuttamia vahinkoja. Piharakennusten tilalle pystytettiin uusi, pienempi rakennus, johon kuului sauna, makasiini, halkovaja ja käymälä.

Onnelasta vastaanottokoti

Onnelan tulevaisuuden kannalta tärkeä vaikuttaja oli vuonna 1922 perustettu Koteja Kodittomille Lapsille ry (myöhemmin Pelastakaa Lapset), ja seuraavana vuonna perustettu Oulun paikallisosasto. Järjestön toimintaohjelmassa haluttiin taata lapsille hyvä koti. Jos omat vanhemmat eivät voineet hoitaa lasta, olisi lapselle paras paikka hyvä kasvatuskoti. Alusta lähtien toiminta-ajatukseen kuului myös perustaa vastaanottokoteja, joista lapset ohjattaisiin sopiviin sijaiskoteihin.

Oulun osasto perusti vastaanottokodin kaupungin lähelle Sonnisaareen jo vuonna 1926. Osasto ei kuitenkaan kyennyt yksin huolehtimaan siitä, vaan samana vuonna perustettiin Oulun, Raahen, Iin ja Alatornion osastojen voimin vastaanottokodin kannattajayhtymä. Uutta vastaanottokotia kutsuttiin nimellä Lastensaari. Koti toimi muutaman vuoden ajan Sonnisaaressa, mutta toiminta jouduttiin tilaongelmien vuoksi lopettamaan vuonna 1929. Tarvetta vastaanottokodille olisi silti ollut, sillä hoidon tarpeessa olevia lapsia oli paljon.

Ratkaisu tilanteeseen löytyi jo samana vuonna. Oulun Orpokotiyhdistys lahjoitti Onnelan lastenkodin rakennukset ja maapalstan Oulun osastolle. Onnelan lastenkoti oli alun perin perustettu kansalaissodan sotaorpojen huoltoa varten. Kun huollon tarpeessa olleiden sotaorpojen määrä oli alkanut vähetä, päätti Orpokotiyhdistys lahjoittaa lastenkodin eteenpäin.

Alun perin Onnelan lastenkoti oli ollut tavallinen orpokoti, jossa lapset asuivat useita vuosia. Kun Onnela vaihtoi omistajaa, tehtiin siitä Koteja Kodittomille Lapsille ry:n toimintaohjelman mukainen vastaanottokoti. Onnelan ohjesäännöissä kuvaillaan vastaanottokodin periaatteita näin:

Lastenkoti Onnelan tarkoituksena on huollon ja hoidon antaminen Oulun kaupungin ja ympäristökuntien sitä tarvitseville 2-16 vuoden ikäisille lapsille, erityisesti sellaisille, jotka tarvitsevat lastensuojelulain mukaista suojelua ja huoltoa tahi jotka Koteja Kodittomille Lapsille ry:n Oulun paikallisyhdistys on päättänyt ottaa kasvattilapsikseen.

Onnelan periaatteiden mukaan lapsi pyrittiin sijoittamaan vastaanottokodista yksityiseen kasvatuskotiin, mutta pitempäänkin asuminen oli tarvittaessa mahdollista. Tärkeintä oli, että lapsi sai tarvitsemansa suojelun ja huollon.

Lisää lapsia sotavuosina

Virallisesti Oulun osasto ylläpiti Onnelaa yhdessä kannattajayhtymän kanssa. Muiden paikallisosastojen aktiivisuus vastaanottokodin hoidossa oli kuitenkin alkanut vähetä, joten kannattajayhtymä oli hiipumassa pian perustamisensa jälkeen. Pisimpään Onnelaa tuki Raahen osasto, mutta senkin panostus näytti olevan lähinnä rahallista.

Vuonna 1935 toiminta päätettiin lopullisesti siirtää Oulun osastolle, joten yhdeksän vuotta toiminut kannatusyhtymä lopetti toimintansa. Oulun paikallisyhdistys jatkoi Onnelan ylläpitämistä yksin, kuten se oli melko pitkälti tehnyt jo aikaisempina vuosina.

1920-luvulla lapset asuivat Onnelassa useiden vuosien ajan, mutta 1930-luvulla, kun Onnela toimi vastaanottokotina, lapset vaihtuivat paljon useammin. Joka vuosi tuli ainakin muutama uusi lapsi ja muutama pääsi palaamaan kotiinsa tai sai uuden kasvatuskodin. 1920-luvulla Onnelassa asui tavallisesti 12 lasta, mutta 1930-luvulla lapsien määrä vaihteli 15 ja 23 välillä.

Talvella 1939–1940 Onnelassa oli sotatilan vuoksi tavallista enemmän lapsia. Kun Snellmanin säätiön lastenhuoltola otettiin sotilaskäyttöön, siirrettiin sieltä muutamia aivan pieniä lapsia Onnelaan hoitoon. Lasten mukana saatiin tosin hieman hoitoapuakin. Nämä pikkulapset saatiin vähitellen sijoitettua muualle.

Talvi- ja jatkosota häiritsivät monien lastenkotien toimintaa Suomessa: useat lastenkodit joutuvat muuttamaan, ja uusiakin koteja perustettiin. Tosin monet näistä uusista kodeista jäivät lyhytaikaisiksi ja ne lakkautettiin jo ennen sodan päättymistä. Onnelan lastenkoti toimi kuitenkin sotien aikaan omissa tiloissaan Kastellissa, mutta osin supistetulla työvoimalla.

Muutosten aika

Tulijoita Onnelaan riitti vielä sotienkin jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1953 Onnelassa oli 24 hoitopaikkaa, jotka oli lähes poikkeuksetta täytetty viimeistä myöten; saattoipa joskus lapsia olla jopa muutama enemmän kuin virallisesti oli tilaa.

Pelastakaa Lapset ry:n Oulun osasto ylläpiti Onnelan lastenkotia aina vuoteen 1976 asti, jolloin koti siirtyi Oulun kaupungin hallintaan. Vielä tänäkin päivänä Onnela toimii omalla paikallaan Kastellissa. Nyt Onnela on kaksiosainen vastaanottoyksikkö, jossa on omat 7-paikkaiset osastonsa sekä pikkulapsille että kouluikäisille. Lapset voivat asua Onnelassa väliaikaisesti kunnes heidän perheidensä tilanne on selvitetty. Toiminnan tavoitteena on tukea perhettä niin, että lapsi tai nuori voisi palata kotiinsa. Onnelassa halutaan taata lapselle turvallinen ja säännöllinen arki sekä kehitystä tukeva ympäristö.

Pelastakaa Lapset lastensuojelun edelläkävijänä

Koteja Kodittomille Lapsille ry perustettiin vuonna 1922 lastensuojelun nousukautena, jolloin perustettiin monia lasten asiaa ajavia järjestöjä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Järjestön tavoitteena oli välittää lastenkotipaikkoja ja kasvatuskoteja turvattomille lapsille.

Koteja Kodittomille Lapsille ry:n keulakuvana oli presidentin puoliso Ester Ståhlberg, joka muotoili järjestön tunnuslauseen: "Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa hyvässä kodissa." Järjestön keskus oli Helsingissä, mutta pian perustettiin myös lukuisia paikallisosastoja. Ouluun perustettiin osasto jo keväällä 1923. Oulun osaston tavoitteena oli alusta asti perustaa oma vastaanottokoti. Vuodesta 1926 vastaanottokodin ylläpitäminen oli yhdistyksen tärkein toimintamuoto.

Vuonna 1945 Koteja Kodittomille Lapsille yhdistyi ulkomaisia lahjoitusvaroja koonneen Pelastakaa Suomen Lapset – organisaation kanssa, jolloin järjestön nimeksi tuli Pelastakaa Lapset. Pelastakaa Lapset on sittemmin kehittänyt suomalaista lastensuojelutyötä ja ollut tienraivaajana muun muassa adoptiotoiminnassa ja perheryhmäkotien luomisessa.



Kirjoittaja on historian opiskelija, joka tutkii pro gradussaan Onnelan lastenkodin historiaa 1920- ja 1930-luvuilta.

Lue lisää aiheesta:

Matti Kauppi & Elina Rantanen: Oikeus hyvään kotiin. Pelastakaa Lapset ry ja suomalainen lastensuojelutyö 1922–1997.
Panu Pulma & Oiva Turpeinen: Suomen lastensuojelun historia.
Onnela Oulun kaupungin sivuilla: http://www.ouka.fi/oulu/sosiaali-ja-perhepalvelut/onnela

 

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2013
Julkaisupäivämäärä: 19.12.2012
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Matti Enbuske
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/