Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Yhdysvallat ja Hamid Karzai – yhteistyötä epäilyksen ilmapiirissä

Mariliisa Konu

Afganistan on jälleen kerran uuden tilanteen edessä vuonna 2014, kun maa valitsee itselleen uuden presidentin. Hamid Karzai siirtyy syrjään pitkän valtakautensa jälkeen mutta millainen tilanne vallitsi maassa edellisten presidentinvaalien aikana vuonna 2009? Kansainvälinen liittouma ja erityisesti Yhdysvallat olivat merkittävässä roolissa vaalien järjestämisen ja toimeenpanon suhteen. Yhdysvaltain Kabulin suurlähetystön virkamiehet kommunikoivat läpi vaalien presidenttiehdokkaiden kanssa ja erityisesti hallitsevan presidentin Hamid Karzain kanssa.

Afganistan on maa, jota käsitellään paljon mediassa, mutta josta kuitenkin tiedetään vähän. Jo pelkkä maan kartalle sijoittaminen voi tuottaa hankaluuksia. Islamin usko, sota, Taliban-liike, Osama Bin Laden, alistetut naiset, Khaled Hosseini, Hamid Karzai ja Yhdysvallat. Kaikki edellä mainitut ovat niitä asioita tai henkilöitä, jotka ihmisille useimmiten tulevat mieleen, kun puhutaan Afganistanista. Maa on kuitenkin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen ja terrorismin vastaisen sodan myötä ollut otsikoissa enemmän kuin koskaan aiemmin.



Vaalien suuri merkitys

Kun itse sodankäynti ja siviilien kohtalo ovat saaneet enemmän palstatilaa, on Afganistanin sisäinen poliittinen tilanne jäänyt vähemmälle huomiolle. Maan keskushallintoa on pyritty rakentamaan uudelleen aina kansainvälisen liittouman saapumisesta lähtien vaihtelevin tuloksin. Vuonna 2009 Barack Obama asettui Yhdysvaltain presidentiksi ja uudisti maan Afganistanin politiikkaa. Kehitys Afganistanissa oli ollut hidasta. Erityisesti keskushallinnon pirstaloituneisuus, tai joillain alueilla lähinnä sen olemattomuus, oli Yhdysvaltain mielestä yksi keskeisimmistä syistä siihen, miksi maassa ei tapahtunut juurikaan positiivista edistystä. Afganistanin vaikea tilanne aiheutti hankaluuksia Yhdysvalloille, ja se halusi maan tilanteen parantuvan.

Vuosi 2009 oli merkityksellinen myös sen vuoksi, että sinä vuonna pidettiin ensimmäiset Afganistanin oman hallinnon järjestämät presidentin- ja parlamenttivaalit sitten taliban-hallinnon. Afganistanilaisille oli tärkeää pystyä näyttämään, että he kykenisivät järjestämään vaalit ja valitsemaan itselleen demokraattisesti presidentin. Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö toivoivat samaa, mutta erityisen tärkeää Yhdysvalloille oli juuri vaalien onnistunut läpivienti mahdollisimman vähällä negatiivisella julkisuudella.

Vaikka vaalit olivatkin periaatteessa Afganistanin keskushallinnon järjestämät, eivät ne käytännössä olisi toteutuneet ilman Yhdysvaltojen ja kansainvälisen liittouman suurta taloudellista ja hallinnollista tukea. Onnistuneet vaalit olisivat merkki Afganistanin kehityksestä ja siitä, että maata ei tuettu turhaan. Näin Yhdysvallat säilyttäisi myös jatkossa liittolaistensa tuen Afganistanissa, sillä yksin se ei kokenut pärjäävänsä, mitä tuli maan jälleenrakentamiseen ja sen tilanteen vakauttamiseen.

Yhdysvalloille oli tärkeää pysyä ajan tasalla presidenttiehdokkaiden ajatuksista vaalien ja Afganistanin tulevaisuuden suhteen. Yhdysvaltain Kabulin suurlähetystön virkamiehet olivat jatkuvasti yhteyksissä ehdokkaisiin käyden keskusteluita ja neuvotteluita vaalien ajan heidän kanssaan. Luonnollisesti neuvotteluita käytiin myös hallitsevan presidentin Hamid Karzain kanssa. Neuvotteluista laaditut asiakirjat lähetettiin edelleen maan ulkoministeriöön. Yhdysvaltojen ulkoministeriö tarkkaili näin suurlähetystön edustajien kautta vaalien etenemistä ja ehdokkaiden poliittista toimintaa läpi vaaliprosessin.



Tasapainoilua puolueettomuuden kanssa

Heti ehdokasasettelun alkaessa Karzai ilmoittautui mukaan kilpailuun. Yhdysvaltain edustajille Karzain asettautuminen ehdolle oli selvää jo aiemmin. Yhdysvaltojen virkamiehet pettyivät Karzain valitsemaan varapresidenttiehdokkaaseen, Mohammed Fahimiin. Fahimia epäiltiin korruptoituneisuudesta Yhdysvaltojen ja muiden presidenttiehdokkaiden taholta. Suurlähetystön edustaja pyysi Afganistanin ulkoministeriä välittämään Karzaille Yhdysvaltain presidentiltä ja ulkoministeriltä viestin, jossa nämä ilmaisivat, että Fahimin valinta voisi aiheuttaa negatiivisia seurauksia maiden välisille suhteille. Erimielisyyden aiheita oli siis jo heti vaalien alussa. Yhdysvallat pyrki vaikuttamaan Karzain ratkaisuihin, ainakin vaalien osalta.

Erimielisyyttä Karzain ja Yhdysvaltain suurlähetystön edustajien välille aiheutti myös edustajien yhteydenpito Karzain vastaehdokkaiden kanssa. Karzai ei ollut lainkaan tyytyväinen tilanteeseen ja huomauttikin usein asiasta keskusteluissaan suurlähettilään tai muiden virkamiesten kanssa. Karzai oli levoton ja huolissaan omasta asemastaan. Hän uskoi saavansa lisää kannatusta itselleen, jos Afganistanin kansa ja kansainvälinen yhteisö näkisi hänet Yhdysvaltain suosikkiehdokkaana. Viitaten yhteydenpitoon muiden ehdokkaiden kanssa Karzai syytti Yhdysvaltoja puolueellisuudesta.

Puolueettomuus taas oli se, mitä Yhdysvaltain edustajat tavoittelivat toimillaan vaaleissa. Keskustelut muiden ehdokkaiden kanssa ja suurlähettiläs Karl Eikenberryn osallistuminen Karzain vastaehdokkaiden vaalikampanjan aloitustilaisuuksiin saivat Karzain hermostumaan. Yhdysvallat halusi toimenpiteillään korostaa juuri vaalien demokraattisuutta ja sitä, että Yhdysvallat tai kansainvälinen liittouma ei asetu yhdenkään ehdokkaan taakse. Karzain lisäksi Yhdysvallat sai vakuutella myös muita ehdokkaita jatkuvasti puolueettomuudestaan ehdokkaiden suhteen. Puolueettomuuspolitiikan tarkoitus oli osoittaa Afganistanin kansalle ja kansainväliselle yhteisölle, että maassa kyettiin demokraattiseen päätöksentekoon ja että se oli menossa kohti parempaa tulevaisuutta.

 

Eikenberry, Holbrooke ja Karzai

Suurlähettiläs Karl Eikenberry, Afganistanin ja Pakistanin erityislähettiläs Richard Holbrooke ja Hamid Karzai keskustelemassa presidentin palatsissa heinäkuussa 2009. (Kuva: Wikimedia Commons)



Kiistaa korruptiosta

Kiistaa Karzain ja Yhdysvaltain edustajien välille aiheuttivat myös jatkuvat korruptiosyytökset. Karzaita pidettiin korruptoituneena muiden ehdokkaiden ja Yhdysvaltojen taholta. Vastaehdokkaat keskittyivät usein keskusteluissa lähinnä korostamaan juuri Karzain korruptoituneisuutta. Yhdysvaltojen edustajat olivat huolissaan asiasta. Suurlähetystössä pelättiin jatkuvien korruptiosyytösten vaikuttavan negatiivisesti vaalien äänestysinnokkuuteen ja yleiseen mielipiteeseen Afganistanissa ja maailmalla vaalien demokraattisuudesta.

Virkojen antaminen ja lahjoittaminen vihamiehille ja perheenjäsenille oli osa Karzain politiikantekoa, mutta niin asia oli monen muunkin poliitikon kohdalla Afganistanissa. Voidaan siis puhua maan tavasta. Yhdysvaltain edustajat tunsivat ja tiesivät Karzain tyylin tehdä politiikkaa, mutta tiedostivat sen samalla olevan osa koko maan poliittista hallintoa. Useimmat niistä ehdokkaista, jotka syyttivät Karzaita korruptiosta, olivat syyllistyneet siihen itsekin. Yksistään Karzaita ei siis voinut syyttää korruptiosta.

Korruptiosyytökset olivat toistuva teema keskusteluissa. Karzai syytti vastaehdokkaitaan, vastaehdokkaat syyttivät häntä ja muita kilpakumppaneitaan. Yhdysvaltojen edustajia nämä keskustelut turhauttivat, ja he toivoivatkin usein ehdokkaiden panostavan enemmän poliittiseen debattiin ja tekevän poliittisia ohjelmia vaaleja varten. Ilmeisesti myös Yhdysvaltojen taholta Karzaita pidettiin ehdokkaista korruptoituneimpana. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi Yhdysvallat toivoi uudistusta maan johtoon, tai ainakin hallintotapaan.



Yhdysvaltojen ja Karzain välinen riippuvuussuhde

Vaalikamppailun alussa Karzai oli itsevarma voitostaan. Itsevarmuus kuitenkin hälveni kesäkuun aikana suurlähettiläs Eikenberryn osallistuttua muiden ehdokkaiden vaalitilaisuuksiin. Karzai oli pettynyt ja suurlähetystön virkamiesten mukaan jopa vainoharhainen epäluuloissaan. Eikenberry ja Karzai kävivätkin välillä tiukkaa sanavaihtoa aiheeseen liittyen.

Siviiliväestöön kohdistuneet iskut olivat myös ajoittainen kiistan aihe osapuolien välillä. Karzai luonnollisesti ilmaisi huolensa sotatoimien aiheuttamista siviiliuhreista. Iskuilla oli nimittäin vaikutusta hänen suosioonsa maan johdossa. Yhdysvalloille aihe oli arka. Asian käsittelyä välteltiin ja huomio pyrittiin siirtämään aina muihin asioihin.

Erimielisyyksistä huolimatta suhde Karzaihin oli Yhdysvalloille tärkeä. Toimiva suhde Karzaihin oli lähes elinehto tulevaisuuden kannalta. Huoli välien kiristymisestä vaalikampailun aikana vaivasi Yhdysvaltojen edustajia, ja he pyrkivät parantamaan välejä ja hälventämään Karzain epäluuloja. Usein Yhdysvaltain edustajat joutuivat muokkaamaan käytöstään tai lieventämään mielipiteitään, jotta mahdolliset erimielisyydet vältettäisiin Karzain kanssa.

Vaikka yhteistyö ja kommunikointi Karzain ja Yhdysvaltain välillä oli ajoittain vaikeaa ja mutkikasta, oli se toisinaan myös toimivaa. Ymmärrystäkin löytyi puolin ja toisin. Yhdysvaltain edustajat tiedostivat, että Karzain tehtävä maan johdossa oli vaikea. Afganistan oli hallinnollisesti hajanainen ja vaikeasti hallittava, ja sen uudelleenrakennus oli aloitettu käytännössä katsoen tyhjästä.

Vaalien loppusuoralla kanssakäyminen oli jo harmonisempaa. Yhdysvaltain edustajat tiedostivat varsinaisen vaalipäivän lähestyessä elokuun lopulla vuonna 2009 Karzain voiton olevan todennäköinen. Karzai itse oli saanut takaisin osittain kadoksissa ollutta itseluottamustaan vaalien voiton suhteen. Nyt oli lähinnä kyse vain siitä, voittaisiko Karzai ensimmäisellä vai toisella kierroksella.

Vaalien suhteen Yhdysvallat oli toivonut uudenlaisen poliittisen kulttuurin syntymistä ja demokratian edistymistä. Se toteutuikin osittain vaalikamppailun aikana. Toive paremmista ehdokkaista Yhdysvaltain taholta taas ei täysin toteutunut. Karzai koettiin lopulta parhaimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka Karzain oman virkamiehen toteamus, että Karzai oli ”vähiten huono ehdokkaista”, kiteyttää Afganistanin presidentinvaalien asetelman erinomaisesti.



Kirjoittaja on Oulun yliopiston historiatieteiden opiskelija, joka tutki kandidaatintutkielmassaan ja tutkii pro gradussaan Yhdysvaltain suurlähetystön välittämää kuvaa Hamid Karzaista ja tämän hallinnosta Afganistanin presidentinvaalien aikana vuonna 2009 lähdeaineistonaan Wikileaksin kautta vuotaneet Yhdysvaltain salaiset diplomaattiset asiakirjat.

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2014
Julkaisupäivämäärä: 8.1.2014
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Seija Jalagin
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/