Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

Lappi ei taitu – Lappi Suomen Kuvalehdessä Lapin sodan ja jälleenrakennuksen aikana

Säde Hautamäki

Mielikuvat Lapista ovat vaihdelleet aikojen kuluessa. Lapista kirjoitetulla kirjallisuudella ja lehdistön julkaisemilla jutuilla on ollut merkittävä vaikutus tuon kuvan synnyssä. Suomen Kuvalehden synnyttämä kuva Lapista sodan aikana ja jälleenrakennuksien vuosina on moninainen.

Lapin sota alkoi lokakuun alussa vuonna 1944 ja se loppui huhtikuun lopussa 1945. Suurin osa vuosina 1944–47 Suomen Kuvalehdessä kirjoitetuista Lappi-aiheisista jutuista sijoittuu luonnollisesti Lapin sodan aikaan. Suomi oli elänyt koko 40-luvun alun poikkeustilassa, pitkät ja uuvuttavat sotavuodet vaikuttivat maan joka kolkassa. Lapin sodasta johtuen sotavuodet olivat kuitenkin erityisen pitkät ja raskaat lappilaisille. Käytännössä koko Lappi evakuoitiin ja saksalaiset polttivat Suomesta poistuessaan Lapin rakennuskannan monin paikoin kokonaan.

Suomen Kuvalehden artikkeleissa ja reportaaseissa käsiteltiin laajasti Lapin sotaa. Kuvat saksalaisten polttamista Rovaniemestä ja Torniosta saavuttivat koko kansan lehden sivujen kautta. Sodan aikana ilmestyneet kirjoitukset Lapista olivat pääasiassa lyhyitä uutisia tai kuva-aukeamia, joissa tiedotuskomppanian sotilaiden kuvaamat valokuvat julkaistiin.

Useissa ennen Lapin sotaa ilmestyneissä kirjoituksissa Lappi nähtiin omanlaisena erillisalueenaan, eikä sen välttämättä katsottu olevan täysin kiinteä osa Suomea. Sodan ajan kirjoituksissa tämä kuilu kapenee. Erikoinen piirre tosin ilmenee eräässä sodanjälkeisessä kirjoituksessa, jossa pohditaan, tarvitseeko Lappi apua. Kirjoituksesta saa kuvan, että Suomessa eli usko siihen, että Lapissa eletään Amerikasta saatujen lahjoitusten turvin yltäkylläisyydessä. Kirjoituksessa kuitenkin todetaan Lapin tilanteen olevan huono sodan jäljiltä ja Lapin kansan hartaimman toiveen olevan, että se pääsisi avustusten turvin jälleen omille jaloilleen.

Lapin tuhojen kuvailusta ei puutu dramatiikkaa. Esimerkiksi Lapin läänin pääkaupunkia, Rovaniemen kauppalaa, kuvaillaan dramaattisesti ”kuoleman valtakunnaksi”. Totaalisesta tuhosta huolimatta lehtijutuissa ilmenee myös optimismia, Lapin maaperän katsotaan vain odottavan jälleenrakentajaa, joka nostaa sen entistä ehompaan kukoistukseen. Jälleenrakennuksesta kirjoitetaan Suomen Kuvalehdessä lyhyesti, mutta esimerkiksi vuoden 1947 lopulla kirjoitettu lehtijuttu jättää positiivisen uskon Lapin tulevaisuuteen: Lääninhallituksen talo on valmistumassa ja Ounasvaaralle on noussut uusi mäkihyppytorni.



Lapin kansan monet kasvot

Vaikka eniten juttuja ilmestyikin sotaan ja jälleenrakennukseen liittyen, myös ihmiskohtalot olivat merkittävässä osassa Suomen Kuvalehden kirjoittelussa. Lapin alkuperäisasukkaiden eli saamelaisten eksoottinen elämä on aina ollut yksi merkittävimmistä kirjoittelun kohteista Lappi-aiheisissa teksteissä, eikä Suomen Kuvalehti tee tässä poikkeusta. Toisaalta sotavuosien jälkeen Lapin muun väestön ääni pääsi kirjoituksissa aiempaa paremmin esiin, muun muassa koskien evakkojen tilannetta sekä lapsikohtaloita poltetussa Lapissa.

Aiemmissa kirjoituksissa, muun muassa 30-luvulta, saamelaisista käytettiin hyvin halventavia ilmaisuja Suomen Kuvalehdessä. Tilanne ei merkittävästi muutu sotavuosienkaan aikana, mutta esimerkiksi pororuhtinas Kaapin Jouni muuttuu vuoden 1936 ilmestyneen jutun ”vaaksanmittaisesta tunturintontusta” ”pikku-ukoksi” vuoden 1944 artikkelissa. Vaikka saamelaiset ovatkin Lappi-kirjoittelun kestoaihe, suurin osa sota-ajan kansaa koskevista kirjoituksista koskee Lapin evakoita, jotka elävät Ruotsissa erilaisissa hätämajoituksissa. Näissä Lapin asukkaista kirjoitetuissa jutuissa ilmenee holhoavuutta, kodeistaan lähtevää Lapin väestöä kuvaillaan tuntuvan muita evakkoon lähteneitä kansanosia avuttomammilta.

Vuonna 1947 Suomen Kuvalehdessä ilmestyy kuitenkin poikkeava kirjoitus Lapin väestöä koskien. Lehden päätoimittaja Ilmari Turjan kirjoittamassa reportaasissa haastatellaan Muonion piirieläinlääkäri ja kirjailija Yrjö Kokkoa. Muualta Lappiin muuttaneen Kokon kautta luotiin Lappiin uudenlainen näkökulma, Kokon mukaan saamelaiset eivät ole sen villimpiä tai taikauskoisempia kuin suomalaisetkaan. Saamelaisten kodat on käännetty nurin maahisia etsiessä, mutta Kokon mukaan heitä on tutkittu vähemmän ihmisinä. Tähän mennessä saamelaiset ovat olleet eksoottinen kansa ja ihmettelyn aihe, mutta nyt heidät nostetaan esiin samanlaisina ihmisinä kuin muutkin.



Suurten muutosten aika

Sodan ja väestön lisäksi Suomen Kuvalehdessä ilmestyi juttuja myös Lapin matkailua ja elinkeinoja koskien. Lapin sota aiheutti paljon muutoksia molemmissa. Lapin polttaminen tuhosi kaikki matkailumajat ja -hotellit, jotka olivat aikaisemmin olleet sen matkailun perusta. Sekä matkailun että elinkeinojen muutokseen vaikutti merkittävästi Petsamon alueen luovutus Neuvostoliitolle. Petsamo oli aiemmin ollut sekä Lapin matkailun että elinkeinojen suhteen Lapin johtotähti ja sen menetys oli merkittävä isku Lapin tulevalle kehitykselle.

Elinkeinoja koskevat kirjoitukset olivat hyvin asiallisia, poiketen esimerkiksi saamelaisista kirjoitetuista jutuista tältä osin. Elinkeinojen kirjoa kuvailtiin laajasti lohenkalastuksesta soiden kuivatukseen ja kullankaivamiseen. Kirjoituksissa ei maalailla kuvia hurjista tulevaisuudennäkymistä, vaan keskitytään kirjoittamaan realistisista elinkeinojen mahdollisuuksista sodan jälkeisessä Lapissa.

Matkailu on perinteisesti ollut merkittävämpiä syitä Lapista kirjoittamiselle. Aiemmin Lapista kirjoitettiin eksoottisena matkakohteena ja Lapin matkailun huippukausi sijoittuikin 30-luvulle, juuri ennen sotia. Silloin odotukset Lapin matkailun kehittymiseen olivat optimistiset ja suunnitelmat hurjat. Sodan jälkeisessä Lapissa realistisuus astui mukaan kirjoitteluun. Villit suunnitelmat laivamatkailusta Petsamosta Huippuvuorille kariutuivat, ja Petsamon ollessa nyt matkailijalta suljettu jouduttiin tähyilemään uusia matkakohteita. Uusi suunta löytyikin toisesta Käsivarresta ja suunnitelmat ”rengasmatkaa” eli kiertomatkaa Käsivarren Lapin, Norjan ja Inarin kautta alettiin kehitellä.

Suomen Kuvalehden kirjoituksissa Lappi nostettiin myös vihdoin esiin osana Suomea, ei vain mystisenä ja erikoisena matkailun kohteena, kuten se aiemmin oli niin monissa artikkeleissa kuvattu. Lapin sodan aikana Lappi oli suuresti esillä kansallisen tason kirjoittelussa, mikä luonnollisesti toi sen aikaisempaa lähemmäksi myös muuta Suomea.



Suomen Kuvalehti

Kirjakustantamo Otava perusti Suomen Kuvalehden vuonna 1916, ja lehdestä tuli nopeasti Suomen johtava aikakauslehti. 1920-luvulla se kuitenkin sai kilpailijan WSOY:n julkaisemasta Kansan kuvalehdestä. Lehtien välinen kilpailuasema loppuikin vasta, kun lehdet yhdistettiin Suomen Kuvalehti -nimikkeen alle vuonna 1934 kilpailun poistamiseksi. Paria vuotta myöhemmin Kansan Kuvalehden entinen päätoimittaja Ilmari Turja siirtyi uudistetun Suomen Kuvalehden päätoimittajaksi. Turjalla oli erinomaiset suhteet Suomen tieteen, taiteen ja politiikan huippuihin. Lehteen kirjoittivat kaikenlaisten yhteiskunnallisten alojen kärkinimet, muun muassa Urho Kekkonen kirjoitti lehteen salanimellä.

Suomen Kuvalehti oli aikansa mielipidejohtaja ja sen kanta käsiteltyihin asioihin vaikutti vahvasti aikanaan yleiseen mielipiteeseen. Paperinsäännöstelystä ja sotasensuurista huolimatta lehden levikki olikin laajimmillaan sota-aikana noin 200 000 kappaletta. Vaikka levikki laski hieman sodan jälkeen, Suomen Kuvalehdellä oli kiistaton johtoasema aikakauslehtikentällä Turjan päätoimittajakaudella 50-luvun alkuun asti.

 

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2014
Julkaisupäivämäärä: 8.1.2014
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Seija Jalagin
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/