Oulun yliopiston
historiatieteiden julkaisu

CIA, Korea ja punaisen monoliitin nousu

Janne Nygård

Yhdysvaltain kolmikirjaimisten tiedusteluorganisaatioiden sormet eivät olleet aina niin pitkät ja korvat niin höröllä kuin nykyään näyttää olevan. Kylmän sodan alun Korean tilannetta katsoessaan CIA:n analyytikoilla ei ollut mahdollisuutta edes nähdä kaikkea siitä vähästä tiedustelutiedosta, jota Koreasta Yhdysvalloissa tuotettiin.

Toisen maailmansodan taistelujen lakattua, kun tykit olivat enää vain kaiku Tyynellämerellä, alkoivat entisten liittolaisten Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välit viiletä. Eurooppa oli raunioina ja Neuvostoliitto näytti pyrkivän käyttämään kaikki tilaisuudet kasvattaakseen valtaansa Itä-Euroopassa. Yhdysvaltojen kansan ja hallinnon mielessä Neuvostoliitto alkoi näyttää suurelta punaiselta monoliitilta, joka pyrki ulottamaan varjonsa niin kauas kuin vain mahdollista. Berliinin lisäksi Korea oli ainoa alue, jossa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton joukot olivat saman rajan vastakkaisilla puolilla.

Vuodesta 1910 Japanin vallassa ollut Korea jaettiin vuoden 1945 lopulla Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallinnoimiin alueisiin. Pohjois-Korea jäi Neuvostoliiton kurin alle, kun taas etelässä vallan otti Yhdysvaltain väliaikaishallinto. Tätä jakoa oli käsitelty useissa liittoutuneitten johtajien konferensseissa, joissa oli tultu siihen tulokseen, että Korean itsenäisyyteen tottumaton kansa tarvitsisi aikaa valmistautua vastuuseen oman hallintonsa pyörittämisestä. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton virkamiehistä koostuvan yhteiskomission oli tarkoitus neuvotella Korean itsenäistymisen ja yhdistämisen tarkemmasta kulusta. Nämä neuvottelut takkuilivat kuitenkin alusta asti, ja edes arkipäiväisistä asioista, kuten postin kuljettamisesta rajan yli, ei tahdottu päästä sopimukseen.

Kaiken tämän keskellä oli vielä tuolloin voimaton CIA ja sen analyyttinen osasto ORE. Yhdysvaltain silloinen presidentti Truman oli antanut ORE:lle tehtäväksi tuottaa hänen ja muutamien muiden Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon tärkeimpien virkamiesten käyttöön tiivistelmiä tuoreimmasta tiedustelutiedosta, jotta he pysyisivät ajan tasalla maansa ulkopoliittisesta tilanteesta. ORE tekikin kaikkensa vastatakseen tähän vaativaan tehtävään. Sen voimavarat eivät kuitenkaan Korean kohdalla tuntuneet riittävän.



Neuvostoliiton suunnitelma

ORE:n raporteissa näkemykset Neuvostoliiton tavoitteista Koreassa olivat selkeät: Neuvostoliitto pyrki saamaan koko Korean niemimaan haltuunsa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Stalin näytti käyttävän viivytystaktiikkaa yhteiskomission neuvotteluissa, jotta hän voittaisi aikaa Pohjois-Korean kommunistien vallan vahvistamiseksi ja sen armeijan varustamiseksi. Samalla Etelä-Korean kommunistit, joita Neuvostoliitto ORE:n mukaan epäsuorasti määräsi, menisivät maan alle ja toimisivat kulissiorganisaatioiden kautta pyrkien haittaamaan Yhdysvaltojen asettaman hallinnon toimia.

Kun pohjoinen olisi tarpeeksi vahva, pyrkisivät kommunistit saamaan aikaan mahdollisimman vasemmistolaisen koalitiohallituksen etelässä. Samalla Neuvostoliitto ehdottaisi Yhdysvalloille yhtäaikaista joukkojen vetämistä Koreasta. Truman ei voisi kieltäytyä tästä ehdotuksesta heikentämättä Yhdysvaltojen kansainvälistä mainetta, sillä Neuvostoliitto tulisi leimaamaan USA:n joukkojen Koreaan jäämisen imperialistiseksi politiikaksi propagandassaan.

Kun molempien puolien joukot olisivat vetäytyneet, määräisi Neuvostoliitto maan alla olevat etelän äärikommunistit aloittamaan mellakoinnin ja sabotaasin. Tästä seuraavassa kaaoksessa etelän hallinto joutuisi julistamaan hätätilan. Pohjoisen joukot marssisivat rajan yli ”rauhoittamaan” etelän tilanteen. Samalla he ottaisivat todellisen vallan käsiinsä myös etelässä. Näin koko Korean niemimaa olisi Neuvostoliiton epäsuorasti johtamien kommunistien käsissä.



ORE:n virheellinen näkemys

ORE:n luoma kuva Neuvostoliiton tavoitteista ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Stalin ei nimittäin uusimman, Neuvostoliiton vasta avattuihin arkistoihin perustuvan, tutkimuksen mukaan halunnut saada koko Koreaa itselleen. Hänen tarkoituksensa pyrkiessään viivyttämään Korean yhdistymistä oli pikemminkin estää Korean joutuminen yhden suurvallan hallintaan. Neuvostoliitto koki nimittäin Japanin edelleen suurimmaksi uhakseen Aasiassa, ja Korea oli toiminut jo useaan otteeseen aikaisemmin Japanin hyökkäysalustana Neuvostoliiton itäisimpiä osia vastaan.

Miksi ORE:n analyytikot eivät nähneet Neuvostoliiton todellisia aikeita? Ensinnäkin ORE, ja koko CIA, ei ollut vielä ennen 1950-lukua lähelläkään yhtä massiivinen organisaatio kuin nykyään. CIA:lla ei ollut omia toimijoita Koreassa ennen kuin vasta Korean sodan syttymisen jälkeen vuonna 1950. Kaikki tiedustelutieto tulikin ulkopuolisista lähteistä, lähinnä Yhdysvaltain armeijan ja ulkoasiainhallinnon heille antamasta aineistosta. Tämä tarkoitti sitä, että Washingtonissa majailevan ORE:n analyytikot olivat hyvin kaukana Korean arkipäivän tapahtumista.

ORE:n sisälläkään tieto ei liikkunut vapaasti. Thomas J. Patton, joka oli ORE:n palveluksessa 1950-luvun taitteessa, kertoo CIA:n julkaisemassa esseessä kuinka primitiivistä tiedon jakaminen oli. Tiedustelutieto saapui hänen työpöydälleen pieninä kortteina, joita ei voinut kopioida, tai edes ottaa pysyvästi heidän omaan arkistoonsa. Analyytikkojen tulikin yrittää käsipelillä koostaa tiedoista jonkinlainen järkevä kokonaisuus. Ongelmana oli myös se, että heillä ei ollut mitään hajua kuinka suuren osan tiedustelumateriaalista he näkivät. Kaiken lisäksi joitain tietoja ei saanut käyttää materiaalina raporteissa, vaikka se olisikin ollut analyytikoiden käytettävänä.

Korea ei myöskään ollut lähellekään Yhdysvaltojen hallinnon tärkein murhe, sillä Euroopan tilanne oli paljon huolestuttavampi. Tämä näkyy myös ORE:n raportoinnissa, sillä esimerkiksi Berliiniin verrattuna Koreasta kirjoitettiin vain vähän raportteja. Korea nähtiinkin vain pienenä osana Neuvostoliiton globaalia taktiikkaa sen mahdin kasvattamiseksi ja kommunismin levittämiseksi. Neuvostoliiton todelliset tavoitteet Koreassa hukkuivat pelkoon punaisesta monoliitista, joka näytti pyrkivän opportunistisesti saavuttamaan maailmanherruuden.



Kirjoittaja teki aiheeseen liittyen opinnäytetyön ”CIA:n näkemys Neuvostoliiton tavoitteista Koreassa 1945–1948”.

Julkaisu: Havina
Numero: 1/2014
Julkaisupäivämäärä: 8.1.2014
Julkaisija: Oulun yliopisto, Historiatieteet
Päätoimittajat: Seija Jalagin
ISSN: 1798-1530
URL: http://www.oulu.fi/hutk/historia/opiskelu/Havina/